Heinää! Miten niin?
Viime aikoina ajatukseni ovat pyörineet Purmossa jossa isoisäni ja isoäitini niittivät heinää. Heidän aikanaan istuimme ojan penkalla ja joimme kahvia (kyllä vaan, join silloin jo kahvia) ja söimme voileipiä. Siitä muistona liikkeessä on käsin tehty harava, jokainen piikki yksi kerrallaan asennettuna, pyöristetyillä kärjillä. Osa on jo katkennut. Harava oli ollut ahkerassa käytössä ja kauniisti kulunut. Poikkipuuhun oli kauniisti kaiverrettu Maria, koska se oli isoäitini.
Tuo heinäjuttu tuntuu niin yksinkertaiselta kun katselee pussillista heinää. Mutta jos on tehnyt heinäkauppaa vuosikausia tulee joitakin asioita välttämättä mieleen. Heinää on niin monenlaista. Joskus se on niin tiiviisti pakattua että saa repiä ja riipiä ennenkuin saa kourallisen. Se voi ollla pakattuna paperiin tai muoviin. Harmahtavaa tai tomuista ja pölyistä. Pahimmassa tapauksessa sekä kosteaa että homeista.
Hyvä heinä on kirkkaan vihreää tai kellertävän vihreää eikä siinä ole harmaita sävyjä. Sen tuoksu on pirteän ruohoista eikä se pölyä kun sitä ravistelee. Se on pakattu ilmavasti muoviin jossa on paljon ilmareikiä ja niin löysästi että siitä helposti saa otettua tupon.
Hyvän heinäntoimittajan löytäminen ei ole helppoa ja meillä onkin vuosien saatossa ollut useita. Ja laatu vaihtelee samalta toimittajalta talven aikana. Heinä jota nyt myymme on niitetty viime kesänä. Onkin hyvä jos jo sadonkorjuussa tiedetään kuka tulee syömään heinää. On tietenkin eroa siinä mikä heinä parhaiten maistuu kanille ja marsulle tai vaikka hevosille. Kanit ja marsut pitävät pehmeämmästä heinästä, sellaisesta jossa on apilaa joukossa.
Asiakkaamme kertovat välittömästi mikäli heinän laatu on muuttunut. Taitavat marsut ja kanit pitää isäntiä ja emäntiä ajan tasalla sen suhteen. Meillä kaikki heinä on paikallista tuotantoa. Tavarataloissa löytyy usein pakkauksia joista ilmenee että paketti on tehty ulkomailla.
Heinä on ruokaa eikä sen päällä maata, sellaiseen on olemassa purua. Mutta senhän sinä jo tiesitkin?

Hyvä
Kiitos